Kipulääkkeistä, kantositeestä, kuntoutus, ..

Yksikätisyyttä kestänyt nyt reilu 2,5 viikkoa.
Sujuu suht. ok ilman oikean käden käyttöä. Suihkussa tosin vas. kainalon pesu ei onnistu ja puuha muutenkin hankalaa, varsinkin ekan viikon aikana. Syöminen tökkii hieman, vas. käsi ei omaa riittävää "osaamista". Isoin haaste on kuitenkin ollut, että vasen käsi väsähtää, kun sillä joutuu tekemään kaiken ja lisäksi vas. olka alkoi oireilemaan/kipuilemaan. Eikä sitä yhtään auta vas. kyljellä nukkuminen. On se alkanut jo tokeentumaan, jäätä ja venyttelyä ollut lääkkeenä, mutta yksi päivä olo oli ... melkein kädetön.
Kipulääkkeitä oli siis 2 lajia; Tradolan Retard 100 mg ja Panadol 500 mg. Eka on tehokkaampi opioidi ja toka parasetamoolia, joka tehostaa ton ekan tehoa. En juurikaan saanut muita käyttöohjeita, kuin reseptin "...otetaan tarpeen mukaan". Yritin jo 2. päivänä vähentää, mutta silloin ei vielä kannattanut. Toisaalta en tiennyt kumpaa pitäisi vähentää ensin jne. Joten otin opioidia (+parasetamoolia useimmiten) täyttä annosta 10 päivää ja sitten 3 päivää puolta, ennen kuin "oivalsin" lopettaa. Olisin varmaan voinut vähentää jo aiemmin.
JA sain sen jälkeen vieroitusoireita. En ollut ymmärtänyt..., vaikka tiesin, että turhaa ei tulisi käyttää. Olo oli 3 päivää .. hieman surkea, haitta kuten krapula, mutta joka vaan kestää. No ei nyt mikään erityisen huonoa oloa, mutta kyllä se netin ao oirekuvauksia vastasi. Huonointa oli että 3 yötä oli tosi heikkoa nukkumista. Eli älkää käyttäkö yhtään yli tarpeen.
Nyt olo ok.
Olka ollut jo 2-3 päivää suht kivuttoman oloinen. Parin viikon ajan se siis tuntui ainakin joskus liikkuessani, alussa piti olla aika hissukseen. Mulla kipu oli koko ajan ihan siedettävää (kipulääkityksellä), lähinnä sellaista jomotusta vaan. Muutamia kertoja alussa pukiessa tai muuten liikkuessa olkaa vihlaisi suht vihaisesti, kun käsi liikkui sivulle päin irti kropasta. Eilen olka ei huomauttanut kertaakaan, näin kotioloissa. Liikkuessani pidän edelleen kantoliinaa, tosin voin kyllä liikkua ilmankin, mutta olka tuntuu "väsyvän" siitä. Liikkuttamaan sitä en ole vielä yrittänyt.
Taitaa se siitä tokeentua....
Kantoliina on ollut hyvä juttu, varsinkin alussa, että se pitää käden paikallaan, niin ei tunnu kipua liikkuessaan niin helpolla. Tukee siis kättä. Mutta onhan se hankala esim pukiessa jne., mutta ei mulla ole haitannut liikaa missään vaiheessa. Edes nukkuessa.
Kuntoutusohjeet on 4 viikkoa kantositeessä, ei liikutella, sitten 4-6 välillä riiputus/heiluttelu harjoituksia ja vasta 6 viikon jälkeen aktiivisempaa kuntoutusta. Tekisi mieli jo aloittaa. Mutta mulla ohjeet on nyt nämä. Enkä mitään muuta ohjetta saanutkaan.

Tällä hetkellä olka tuntuu.... lupaavalta, vaan ei nuolaista vielä...

Tikit poistettiin eilen

Haavat olivat parantuneet ihan hyvin ja tähystysreiät siis ummessa. 10 päivää tuli siis täyteen leikkauksesta. Kunnallisen huollon puolella tikkien poisto oli ilmaista, mutta vaikka olin ainoa asiakas, niin odottaa sain silti tunnin verran.
Kättä olen pitänyt koko ajan siteessä. Tosin nojatuolissa istuessani, siis aika usein, irroitan tarrahihnat ja lepuutan kättä sylissäni rennompana ja eipähän hikoa, niinkuin siinä kantositeessä.
Lääkitystä käytän edelleen, tosin vain puolta annosta ja kohta senkin voinee jättää pois. Kolotus on viime päivinä selvästi vähentynyt, hyvä niin. Aloin tosin jo ihmetellä, kun ei tuntunut oleellisesti helpottuvan aiemmin. Olassa on vielä paikoin mustelman kellerrystä. Arkuus on enää pientä, mutta liikuttaa en ole yrittänyt, mitä nyt kevyttä lavan liikuttelua ja kyynärpään oikaisemisia. Jos vahinkossa yritän liikauttaa, olkavartta ulospäin, niin kyllä tuntuu, tosin ei niin voimakkaana kipuna kuin alussa.
Illalla lämmitän saunan, sitä olenkin jo kovasti odotellut.

5 päivää leikkauksesta

Aika kuluu hitaasti. Yksikätisen puuhat on jotenkin vähäiset. Olka sietää koko ajan vähän paremmin, mutta hidasta on senkin tokeentuminen. Kävin äsken suihkussa, vaimon avustuksella ja nyt tuntuu kuin olisin olkaa enemmänkin rasittanut. Olka kellertää kevyesti ja on edelleen juuri havaittavasti turvoksissa. Särkylääkkeet otan edelleen säännöllisesti. Väliin istuskellessa kipuja ei tunnu. Liikkuessa huomaa kyllä, enkä esim postia (200m) pidempää lenkkiä ole tehnyt. Nukkuminen sujuu, mutta max 2h pätkissä. Niska tosin valittaa yksipuolisesta asennosta.
Hidaseloa siis tällä rintamalla, mutta paranemaan päin, luulisin, mennään.

Toinen yö leikkauksen jälkeen onnistui myös omassa sängyssä, puolisi kyljellään, jotenkuten. Heräilin yhtenään, eikä juuri tuntia enempää yhtäjaksoista unta saanut. Sen tiistaista oppi, että vielä ei ole syytä vähentää kipulääkitysta, on sille olkapäälle jotain tehty ja alkoi iltapäivästä reilummin jomottamaan. Kipulääkkeillä jomotus pysyy ihan hyvin kurissa. Myös kylmäpussin käyttö auttaa selvästi ja nopeasti. Ja vähentänee turvotusta, jota olassa jonkin verran on.
Päivät menny lähinnä torkkuillessa ja nettiä selaillen.
Eilen otettiin siteet pois. 5 reikää oli ommeltu ja onneksi kaikki ovat siistejä ja vuotamattomia, eikä merkkejä tulehduksesta näkynyt. Ei laitettu uusia siteitä ja hyvin pärjää ilmankin.
Tänään ekaa kertaa suihkussa. Sujui ilman kantosidettä, kun vaimo hoiti pesemiset. Ihan mukavaa välillä puhtaana. Olka tosin kertoi sitten, että täällä ollaan. Joten iltakipulääkkeet vähän etuajassa.

Leikkaus oli eilen

Eilen ei oikein huvittanut kirjoitella ja hidastahan tämä vasemman käden etusormella nytkin on.
Leikkaus meni hyvin. Aamulla tosin sain ootella sairaalavaatteissa melkein 2h, mutta siellä oli vilttejä ja luettavaa, joten aika sujui ok, mitä nyt nälkä vaivasi. Sitten anestesialääkäri kyseli kaikenlaista, ei löytynyt mitään nukutusta haittaavaa. Sitten kävely leikkaussaliin, jossa 4 hymyilevää naista otti mut vastaan. Yläkroppa paljaaksi ja makuulle ja sain heti lämmitetyn viltin päälleni. Vasempaan kämmensekkää laittoivat letkun kiinni ja jotain siinä vielä sanoin, mutta harmikseni en huomannut nukahtamistani olenkaan. Se tapahtui tosi nopeesti.
Sitten olinkin heräämössä. Herääminen oli kuin unesta heräämistä, hitaasti ja välillä torkahdellen, ei pahaa oloa yhtään. Kyselivät onko kipuja ja sainkin heti lääkettä sen tiputussysteemin kautta. Kivut pysyi ihan hyvin kurissa, ei kertaakaan mitään viiltävää tuntua, selvää jomotusta vain. Nukutuksen aikana oli ollut hengitysletku kurkussa, mutta siitä jäi vain jotain pientä tuntua.
Ortopedi Heliö kävi kertomassa, että kiertäjäkalvosimen jänne olikin jo kokonaan repeytynyt, mutta vain vähän toista senttiä vetäytynyt. Jänne kiinitettiin 2 ruuvilla. Ja jotain putsausta ja avartamista. Ja kertoi, että hyvin onnistui. (helpotusta...). 7 viikkoa sairaslomaa (työ toimistotyötä) ja sinä aikana vain pientä kuntoutusta ja käsi koko ajan siinä tukisiteessä.
Nukutus alkoi n. 11:20, heräsin ehkä 2 maissa ja 6 maissa lähdin vaimon hakemana kotia kohti. Sänkysta ylös nousu aiheutti huimausta ja vähän heikotusta. Huilasin hetken. Sitten 2. heräämöön nojatuoliin, sämpylää ja jogurttia ja taas hieman torkahtelin. Taidan olla saanut vahvan lääkityksen. Vaatteiden vaihto, ohjeita käsituen käytöstä ja muutama särkypilleri yötä varten mukaan. Vaimo tuli hakemaan.
Automatkalla tulin pahoin voivaksi, olen tosin herkkä sille, ja niinpä puolessa välissä oksensin aika vauhdilla. Olo oli illalla hieman huono ja pilkin yhtenään.
Yritin nukkua omassa sängyssä, niin että tyynyt tukivat puoliksi kyljelleen ja sainkin pääosan yösta nukuttua, tosin 1-2 h erissä. Tänään olen ottanut torkkua sohvalla yhtenään. Olkaa jomottaa, mutta sen kanssa pärjää aika hyvin.
Lääkkeitä määräsi Tradolan Retard 100 mg ja Panadolia 500 mg, ekaa 2*1-2/vrk ja toista 3*1-2/vrk. Olen ottanut nyt tänään vain 1 tradolan, ja 2 Panadolia kerrallaan... ja hieman jomottaa.. ja ilman lääkkeitä ei tulisi mieleenkään olla. Jomotus tuntuu vähän olassa ja enemmän olkavarren puolella.
Vaan eiköhän tämä tästä. Ja hyvä että lähdin leikkaukseen, kun se jänne olikin jo kokonaan repeytynyt.

Huomenna sitten. 14 tunnin kuluttua leikkaus alkaa Diacorissa, Ruoholahdessa. Aika rauhallinen olo, toki ajatuksissa paljon. No, yöllä uni pätkii ja herään liian aikaisin ja syödä ei saa...
Nukuttavat, joten se lienee helppoa, mutta iltäpäivällä nähdään, miten sitten eteenpäin.
Harjoittelin aamulla pukemista yhdellä, vasemmalla kädellä, hoitui kyllä, mutta kummaa, vaan käsi väsyi puuhassa. Muutenkin luulen että yksikätisyyden harmeja ei vielä oivalla.
Vaan josko käsi tulisi kuntoon ja ensi kesänä tennistä ja .... joo, saas näkee...

Kiertäjäkalvosimen repeämä

Aion kertoa tässä blogissa olkapääleikkauksestani. Kiertäjäkalvosimen repeämä. Supraspinatus jänne.
Leikkaukseen on nyt aikaa 4 päivää, ensi maanantaina 30.11.2009 on operaation aika. Mielestäni ihan hyvä päivä, onhan se talvisodan alkamisen 70v päivä.
Nyt vaan alkaa tai oikeastaan jatkuu oma pieni "taistoni".

Olkapääni ongelmat alkoivat joskus... noin.. 6 vuotta sitten. Olka joskus kipeytyi, vähitellen enemmän ja enemmän, varsinkin puuhissa, missä pidin olkavartta korkealla, yli vaakatason.
Erityisesti tenniksen syöttö kipeytti olkapäätä. Ja näin edettiin ja lopulta 1,5 vuotta sitten lopetin tenniksen, josko lepo auttaisi. Vaan ei auttanut. Kättä pystyi liikuttamaan suht ok, mutta olka kipeytyi helposti. Vähitellen tiettyjä nostoliikkeita alkoi välttämään. Yöunet tosin harvoin menivät kolotusten takia, mutta kunnossakaan ei tuntunut olevan.

No lopulta lääkärille valittamaan. Otettiin ultraäänikoe, sitten röntgenkuva ja lopulta mangneettikuva ja tuomio oli supraspinatus jänteen osittainen repeämä. Eikä parane itsestään. Toki jos haitta ei liian iso, voi antaa olla, mutta jos haluaa ... vielä esim tennistä... niin leikkaus on ainoa vaihtoehto.

Kävin kuulemassa toisenkin ortopedin, Suomen huipun, Harri Heliön mielipiteen ja vakuutuin, leikkaukseen on mentävä.

Sääli vaan, että ei ollut sopivaa vakuutusta, työnantajan piikkiin en saa ja en jaksa enää odottaa. 2kk kunnalliseen tarveharkintaan kutsua odoteltuani, jonka jälkeen 6kk lisäodotusta... olkoon.
Kustannusarvio on noin reilu 4 te.

Jänne kiinnitetään tähystämällä olkaluuhun parilla ruuvilla ja narulla... ja siihen se toivottavasti arpeutuu kiinni. 6 viikon kuluessa. Jolloin käsi tulee pitää "kolmioliinassa" yötä päivää paikallaan. Hmm.... Oikea käsi.

Paljon olen netistä juuttuja aiheesta kaivanut ja omaan suht hyvän käsityksen ko leikkauksesta. Tieto oikeastaan rauhoittaa, tosin varaa olisi vielä paljon lisääkin, ei minua ennen ole leikeltykään tai nukutettu.

Nyt huolettaa:
- onnistutaanko monen vuoden kuluessa syntynyt "rappeuma-repeämä" harsimaan kasaan.
- miten leikkauksen jälkeinen aika kipuinee sujuu
- kuntoutus on hidasta, hidasta, että kuinka onnistun.

Sairaslomaa lupaillaan toimistotyöläiselle ..noin 6-8 viikkoa... kelpaa kyllä, että saa kuntouttaa rauhassa.

Ja nyt vaan ootellaan maanantaita, ja hermojen kiristymistä.... ...