105 päivää kulunut olkapään leikkauksesta

Eilen oli viimeinen eli 5. fysioterapeutin tapaaminen. Hän testasi olkapään kuntoutumista, jännitin kättä eri suuntiin hänen vastustaessa liikettä ja totesi, että hyvältä vaikuttaa. Kuntoutus on kuulemma keskimääräistä paremmin edennyt. Heikointa on ulkokierto, mutta sekin ihan ok. tässä vaiheessa.
3,5 kk siis kulunut ja ohje on nyt vaan kaikenlaista käden käyttöä ja harjoittelua. Painojakin voi tuntemusten mukaan käyttää, mutta heitot, kiskaisut (esim.moottorisahan käynnistys) ja vastaavia tulee välttää. Niiden ja esim tenniksen vuoro on vasta 6 kk jälkeen. Ja kokonaan käsi on kunnossa vasta 12kk kohdalla.
Kättä käyttää jo suht normaalisti, tosin painoa tai voimaa vaativia liikkeitä välttäen. Olen hiihtänyt, vapaalla tyylillä, aika paljon ( 10krt, n. 1h kerrallaan). Alussa piti keskittyä käsivarren eteenpäin viennissä, tuntui välillä vähän kipua, mutta esim. tänään hiihtäessä en tuntenut kipua oikeastaan enää yhtään ja kädestä on hiihdossa jo apuakin. Kuminauhaa käytän päivittäin, alussa lihakset kipeytyi aika helposti, mutta edistystä silläkin rintamalla on tapahtunut. Voimaa puuttuu selvästi, varsinkin ulkokierrossa, olka väsyy suht nopeasti, mutta kipua ei enää tunnu kuin joissain liikeissä vähän tai harjoitusten jälkeen joskus pientä jomotusta, lähinnä olkavarren ulkosivulla. Kipua tuntuu vielä liikeratoja venyttäessä ääriasentoihin.
Liikeradat palautui 8-12 viikon kohdalla ahkerin venyttelyin ja ovat nyt lähes toisen käden tasolla, venyttelyä tulee kyllä vielä jatkaa, sillä jäykkyyttä on selvästi vielä jäljellä.

Olkapää siis tuntuu paranevan, hitaasti kylläkin, hermoja välillä koetellen, mutta hyvältä nyt näyttää.
Tämän "päiväkirjan" ekassa viestissä mainitsin muutaman epäröintiä aiheuttavan asian. Nyt voi jo todeta, että leikkaus oli odottamaani selvästi helpompi juttu, kivut on koko ajan pysynyt hyvin hallinnassa, ja olleet myös odottamaani "helpompia" ja rappeuma tyyppisen repeytymän korjaus näyttää onnistuneen ihan ok.

Tämä pieni taisteluni, 105 päivää tähän mennessä, näyttäisi siis onnistuvan.
Vaan eipä nuolaista vielä...